Elämän- ja työelämän laatua liikunnalla

Maanantai 9.2.2009 klo 10:47 - Lauri Sipilä

Työelämän paineet kasvavat kvartaali kvartaalilta. Talouden suhdanne ei ainakaan vähennä työhön kohdistuvia tuottavuusvaatimuksia. Tarvitaan kaiken osaavia super-ihmisiä, jotka ovat piinkovia ammattilaisia ja, jotka tikittävät digitaaliajan kellotaajuudella yötä päivää. Sellaisia ihmisiä etsitään mm. työpaikkailmoituksissa.

Mikä on arjen todellisuus nykyään? Suomalaiset varusmiehet ovat huonompikuntoisia ja lihavampia kuin koskaan. Monen henkinen kantti ei kestä alokasajan alkua. Kansakunta syö masennuslääkkeitä ennätyksellisen paljon. Yleinen henkinen pahoinvointi on kasvanut, vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan.Yksilötasolla on helppo pitää huolta itsestään hankkimalla energiaa, hyvinvointia ja hyvää mieltä. Se tapahtuu liikunnan avulla, Tarvitaan vain ripaus tahdonvoimaa, jotta viitsii ryhtyä toimeen ensimmäisen kerran. Sen jälkeen liikunnan palkitsevuus koukuttaa – ja toivon mukaan siitä tulee riippuvaiseksi.Ja tässä vinkki: Jos olet usein pohtinut, että pitäisi joskus aloittaa liikkuminen, mutta nyt ei oikein ehdi, NYT on juuri oikea hetki. Älä itsekään usko omia selityksiäsi ajanpuutteesta. Aina on aikaa, jos vain haluaa.

Itse olin huono heräämään aamulla, mutta kun keksin aamu-uinnin, asia ei ole enää ollut ongelma. Itse asiassa kellon tarvitsee herättää ainoastaan puoli tuntia normaalia aikaisemmin, kun suihkurutiinit voi hoitaa uimahallissa. (Ja herääminen on täsmälleen yhtä vaikeaa puoli tuntia myöhemminkin.) Kun unisena pulahtaa veteen, loppu sujuukin itsestään. Yksi kilometri vie aikaa alle puoli tuntia. Kun altaasta nousee, on mieli kirkas. Ehkä pari uutta ideaa on syntynyt vettä kauhoessa, ja ennen kaikkea se energisyyden tunne on upea, jonka tällä helpolla rutiinilla voi saavuttaa.

Lenkkeily on myös helppo tapa huolehtia kunnosta silloin, kun itselle sopii. Vauhdin ei tarvitse – eikä pidäkään olla kova. Riittää, että pulssi kohoaa jonkin verran ja suoritus nostaa hien. Esimerkiksi 40 minuutin hölkän jälkeen tuntee olonsa puhdistuneeksi työpäivän jälkeen. Tähän loppuun vielä toinen vinkki, jolla edistät riippuvuuttasi liikunnasta: Tilastoi urheilusuorituksesi. Suoritusarvoilla ei ole väliä. Vain sillä on väliä, että olet tehnyt urheilusuorituksen. (Päätä itse, mitä pidät suorituksena.) Siirrä jokaisesta suorituksesta yksi euro urheilurahastoon. Itselläni se on kukkaro, johon laitan rahaa kymppi kerrallaan aina kymmenen urheilusuorituksen jälkeen. Rahaa alkaa kertyä. Ne voit käyttää VAIN urheiluvälineisiin. Seuraavan kerran, kun olet ostamassa vaikka lenkkareita, onkin helppoa ostaa vähän paremmat, kun sinulla nyt sattuu olemaan rahaa juuri tuohon tarkoitukseen. Uudet upeat lenkkarit suorastaan vaativat sinua lenkkipolulle, ja niinpä olet taas vähän enemmän koukussa. Ja vähän paremmassa kunnossa. Ja vähän paremmalla mielellä. Ja vähän tehokkaampi työssäsi. Suosittelen!

4 kommenttia . Avainsanat: työ, työelämä

Mitä osaamista tarvitaan ja miksi?

Tiistai 27.1.2009 klo 9:48 - Mikko Setälä

Markkinoinnin, digimedian ja tietotekniikan työmarkkinatilanne on muuttunut vuodessa radikaalisti. Avoimet työpaikkamme painottuvat tällä hetkellä projektiluontoisiin tehtäviin tai määräaikaisuuksiin (esimerkiksi äityslomasijaisuudet) kun vuosina 2006-2007 oli pulaa vakituisista työntekijöistä. Digimedian osaajille on kyllä tarjolla vakituisia työsuhteita ja projekteja. Printti- ja tv-puolella on tilanne taas heikompi ja tähän ei riitä syyksi suhdanteet.

Yritykset ovat siirtäneet viestintäänsä verkkoon jo kymmenen vuoden ajan, joka tarkoittaa sitä, että alueen osaamista tarvitaan lisää ja printtimainonnan osaamista vähemmän. inDesign-tekijöille ei ole töitä kun taas fläsäyttäjille hommia olisi enemmän kuin markkinoilla on kapasiteettia.

Tätä käsitystä tukee myös uusin mainosbarometri, jonka mukaan puolet vastaajista on vähentämässä mainospanostuksia -paitsi verkko- hakukone-, mobiili- ja sähköpostimainontaa, joita 40-60% vastaajista on lisäämässä.

http://www.mainostajat.fi/mliitto/sivut/Mainosbarometri2009tammi.htm

Lähes kaikissa mediataloissa onkin YT-neuvottelut käynnissä ja nyt ei ole kyse tasa-arvosuunnitelmien tekemisestä.

Verkkomarkkinoinnin kohdistettavuus ja mitattavuus on tietenkin ihanaa, mutta sen muuttaminen e-bisnekseksi vaatii kytkentää yrityksen toiminnanohjausjärjestelmään, joka taas vaatii hard core -IT-osaamista: http://www.cio.com/article/40323/ERP_definition_and_solutions?page=8

Markkinaosuutta ottavat ne, jotka tämän haasteen hoitavat kotiin. Ei helppoa, varsinkin kun monet yritykset ulkoistivat IT-toimintonsa 90-luvulla.

Ei kommentteja. Avainsanat: digimedia, työ, työelämä, erp

Minimi vai maksimi?

Tiistai 13.1.2009 klo 14:27 - Lauri Sipilä

Paras johtamistaidon opas, jonka olen lukenut, on Scott Adamsin kirjoittama The Dilbert Principle. Tämä on Dilbert-sarjakuvan esikoisteos – osittain sarjakuvaa, pääosin tekstiä. Kirja kuvaa häpeilemättömin ylilyönnein, miten työntekijöitä voidaan nöyryyttää mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Opas kertoo siis äärimmäisin esimerkein, mitä EI pidä tehdä.

Dilbertin yrityksen avokonttorien osastoja rajaavat särmit luovat ”karsinoita”, joiden työolosuhteita parannetaan vasta, kun viereisen tontin vankilaa laajennetaan – karsinathan eivät vastaa vankiselleille asetettuja laatunormeja.

Tylyintä teoksessa on vallitseva asenneilmapiiri. Työntekijöiden liiskaamisella ei ole rajaa. Johdon ylimielisyydellä, tietämättömyydellä ja typeryydellä ei myöskään. Miksi tuo kirja koskettaa? Onko sillä jotain todellisuuspohjaa? Scott Adams viittaa useaan otteeseen kokemuksiinsa Pacific Bell-yhtiössä. Lukija miettii, kuinka monta Pacific Belliä tähän maailmaan mahtuu! Ja olenkohan itse töissä yhdessä?

Perinteinen käskytysmentaliteettihan pitää huolen siitä, että työntekijät venyvät minimiin, ei maksimiin. Vielä aivan liian neitseellinen kilpailukeino on sisäinen markkinointi. Ja heti muistutan, että se ei ole jippoja tai henkilökunnan juottamista. Se on aitoa ihmisten arvostamista. Se on sitä, että tajutaan, että henkilökunta eli ihmiset on oikeasti se yrityksen tärkein voimavara. Jos voimavara kävelee palveluyrityksen ovesta ulos, voidaan valotkin sammuttaa. Jos ihmiset ovat motivoituneita, he eivät tyydy minimisuorituksiin, vaan tavoittelevat maksimia.

Yritysjohdolle kysymys: Haluatko tavoitella minimiä vai maksimia?Mitäs, jos kilpailijasi pääsee maksimiin? Onko syytä muuttaa asennoitumista työntekijöihin, kanssaihmisiisi? Jos on, olisiko nyt viimeinen aika siihen?

1 kommentti . Avainsanat: työelämä, motivointi, markkinointi