Elämän- ja työelämän laatua liikunnalla

Maanantai 9.2.2009 klo 10:47 - Lauri Sipilä

Työelämän paineet kasvavat kvartaali kvartaalilta. Talouden suhdanne ei ainakaan vähennä työhön kohdistuvia tuottavuusvaatimuksia. Tarvitaan kaiken osaavia super-ihmisiä, jotka ovat piinkovia ammattilaisia ja, jotka tikittävät digitaaliajan kellotaajuudella yötä päivää. Sellaisia ihmisiä etsitään mm. työpaikkailmoituksissa.

Itse olin huono heräämään aamulla, mutta kun keksin aamu-uinnin, asia ei ole enää ollut ongelma. Itse asiassa kellon tarvitsee herättää ainoastaan puoli tuntia normaalia aikaisemmin, kun suihkurutiinit voi hoitaa uimahallissa. (Ja herääminen on täsmälleen yhtä vaikeaa puoli tuntia myöhemminkin.) Kun unisena pulahtaa veteen, loppu sujuukin itsestään. Yksi kilometri vie aikaa alle puoli tuntia. Kun altaasta nousee, on mieli kirkas. Ehkä pari uutta ideaa on syntynyt vettä kauhoessa, ja ennen kaikkea se energisyyden tunne on upea, jonka tällä helpolla rutiinilla voi saavuttaa.

Kiinan 20 000 000 työtöntä "palaavat kotiin"

Maanantai 2.2.2009 klo 21:37 - Mikko Setälä

Kiinan ilmiömäinen talouskasvu on taittunut ja virallisten tietojen mukaan 20 000 000 työntekijää on menettänyt työpaikkansa ja palaavat koteihinsa Kiinan maaseudulle.

Henanin maakuntaan on palannut viitisen miljoonaa työläistä ja 1-3 miljoonan odotetaan palaavan lähiaikoina. Maakunnan hallitus vakuuttaa antavansa miljoonalle työläisille ammatillista koulutusta kuten hitsausta ja tietotekniikkaa jotta nämä työllistyisivät paremmin.  "Myös siankasvatus ja bambutyöt ovat hyviä vaihtoehtoja", kertoo Liu Mancang, Henanin maakunnan varakuvernööri.

Potkut Naamiksen kautta

Torstai 29.1.2009 klo 13:45 - Mikko Setälä

Irtisanominen on ikävää puuhaa niin irtisanottaville kuin irtisanojillekin. Koska ihmisten kohtaaminen on näissä merkeissä naamatusten on vaikeaa, ovat 2000-luvun esimiehet turvautuneet (onneksi harvoin) uusiin välineisiin kuten sähköpostiin tai tekstareihin. Ei tyylikästä ja oikeudellisesti epäilyttävää.

Sosiaalisen median käyttö tähän tarkoitukseen on uutta; kanadalainen Crystal Ball sanottiin irti toimestaan Facebookin avulla. "En saanut häntä kiinni puhelimitse", kertoo Crystalin esimies Susanne Woerhie.

Ei tyylikästä. Ja oikeudellisesti epäilyttävää.

Koulutusta vastaavaa työtä ja hyvä tyyppejä

Torstai 29.1.2009 klo 11:53 - Mikko Setälä

Johannes Koroma kiinnittää Talouselämässä huomiota siihen, että ihmisiä koulutetaan sellaisiin töihin, joille ei ole kysyntää. Asiaa on tutkittu melko paljon ja näyttää siltä, että akateemisesti koulutetuista 30-70% on valmistumisensa jälkeen koulutustaan vastaavassa työssä.

Helsingin Sanomien mukaan PK-seudulla on auki yli 8 000 työpaikkaa ja samalla alueella on samanaikaisesti n. 30 000 työtöntä. Suomen vastaavat luvut ovat 50 000 työpaikkaa ja 200 000 työtöntä.

Oman kokemuksemme mukaan asiakkaitamme kiinnostaa pääsääntöisesti työkokemuksen kautta hankittu osaaminen ja toimialan tuntemus. Jotkut työtehtävät vaativat vähemmän erityisosaamista ja jotkut enemmän. Vuosien työkokemus painaa aina enemmän kuin se hankittu perustutkinto, olipa se akateeminen tai ei.

Tärkein, usein vaikasti määriteltävä asia, on kuitenkin henkilön sosiaalinen kompetenssi, varsinkin jos kyseessä on työryhmissä tai kiinteässä yhteydessä asiakkaiden kanssa tehtävä työ. Kaikki haluavat palkata ns. "hyviä tyyppejä"!

Tehtävämme on muodostaa kuva myös tästä työnhakijan puolesta. Tämä tehdään pääsääntöisesti haastatteluissa ja sosiaalista kompetenssia voi kuitenkin testata. Mutta -pitäisiköhän jo töissä olevien vastaavat ominaisuudet testata? Entäpä johtajien ja esimiesten sosiaaliset kyvyt?

Mitä osaamista tarvitaan ja miksi?

Tiistai 27.1.2009 klo 9:48 - Mikko Setälä

Markkinoinnin, digimedian ja tietotekniikan työmarkkinatilanne on muuttunut vuodessa radikaalisti. Avoimet työpaikkamme painottuvat tällä hetkellä projektiluontoisiin tehtäviin tai määräaikaisuuksiin (esimerkiksi äityslomasijaisuudet) kun vuosina 2006-2007 oli pulaa vakituisista työntekijöistä. Digimedian osaajille on kyllä tarjolla vakituisia työsuhteita ja projekteja. Printti- ja tv-puolella on tilanne taas heikompi ja tähän ei riitä syyksi suhdanteet.

Yritykset ovat siirtäneet viestintäänsä verkkoon jo kymmenen vuoden ajan, joka tarkoittaa sitä, että alueen osaamista tarvitaan lisää ja printtimainonnan osaamista vähemmän. inDesign-tekijöille ei ole töitä kun taas fläsäyttäjille hommia olisi enemmän kuin markkinoilla on kapasiteettia.

Tätä käsitystä tukee myös uusin mainosbarometri, jonka mukaan puolet vastaajista on vähentämässä mainospanostuksia -paitsi verkko- hakukone-, mobiili- ja sähköpostimainontaa, joita 40-60% vastaajista on lisäämässä.

http://www.mainostajat.fi/mliitto/sivut/Mainosbarometri2009tammi.htm

Lähes kaikissa mediataloissa onkin YT-neuvottelut käynnissä ja nyt ei ole kyse tasa-arvosuunnitelmien tekemisestä.

Verkkomarkkinoinnin kohdistettavuus ja mitattavuus on tietenkin ihanaa, mutta sen muuttaminen e-bisnekseksi vaatii kytkentää yrityksen toiminnanohjausjärjestelmään, joka taas vaatii hard core -IT-osaamista: http://www.cio.com/article/40323/ERP_definition_and_solutions?page=8

Markkinaosuutta ottavat ne, jotka tämän haasteen hoitavat kotiin. Ei helppoa, varsinkin kun monet yritykset ulkoistivat IT-toimintonsa 90-luvulla.

Minimi vai maksimi?

Tiistai 13.1.2009 klo 14:27 - Lauri Sipilä

Paras johtamistaidon opas, jonka olen lukenut, on Scott Adamsin kirjoittama The Dilbert Principle. Tämä on Dilbert-sarjakuvan esikoisteos – osittain sarjakuvaa, pääosin tekstiä. Kirja kuvaa häpeilemättömin ylilyönnein, miten työntekijöitä voidaan nöyryyttää mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Opas kertoo siis äärimmäisin esimerkein, mitä EI pidä tehdä.

Dilbertin yrityksen avokonttorien osastoja rajaavat särmit luovat ”karsinoita”, joiden työolosuhteita parannetaan vasta, kun viereisen tontin vankilaa laajennetaan – karsinathan eivät vastaa vankiselleille asetettuja laatunormeja.

Tylyintä teoksessa on vallitseva asenneilmapiiri. Työntekijöiden liiskaamisella ei ole rajaa. Johdon ylimielisyydellä, tietämättömyydellä ja typeryydellä ei myöskään. Miksi tuo kirja koskettaa? Onko sillä jotain todellisuuspohjaa? Scott Adams viittaa useaan otteeseen kokemuksiinsa Pacific Bell-yhtiössä. Lukija miettii, kuinka monta Pacific Belliä tähän maailmaan mahtuu! Ja olenkohan itse töissä yhdessä?

Perinteinen käskytysmentaliteettihan pitää huolen siitä, että työntekijät venyvät minimiin, ei maksimiin. Vielä aivan liian neitseellinen kilpailukeino on sisäinen markkinointi. Ja heti muistutan, että se ei ole jippoja tai henkilökunnan juottamista. Se on aitoa ihmisten arvostamista. Se on sitä, että tajutaan, että henkilökunta eli ihmiset on oikeasti se yrityksen tärkein voimavara. Jos voimavara kävelee palveluyrityksen ovesta ulos, voidaan valotkin sammuttaa. Jos ihmiset ovat motivoituneita, he eivät tyydy minimisuorituksiin, vaan tavoittelevat maksimia.

Yritysjohdolle kysymys: Haluatko tavoitella minimiä vai maksimia?Mitäs, jos kilpailijasi pääsee maksimiin? Onko syytä muuttaa asennoitumista työntekijöihin, kanssaihmisiisi? Jos on, olisiko nyt viimeinen aika siihen?